Finnish Lutheran Church in Ball

Pastori Timon saarna, Elok. 24, 2008

15th Sun after Pentecost Matthew 16:13-20

”Mitä ihmiset sanovat?” Tuttu kysymys, eikö vain? Päivän evankeliumin tilanne muistuttaa tämän päivän presidentinvaalien gallupkyselyjä. Mitä ihmiset sanovat Obamasta?, millainen mies on McCain? Mielipiteiden ja erilaisten mielikuvien tutkimisella ja muokkaamisella on iso merkitys. Kun ihmisten mielipiteet ovat tiedossa, niitä voidaan vahvistaa, yrittää muuttaa ja korjata. Aika jota elämme tässä maassa, on tässä suhteessa erityisen kuumaa juuri nyt.

Muissakin yhteyksissä tämä evankeliumin kysymys, ”mitä ihmiset sanovat?” saattaa olla erityisen tärkeä. Olen joskus täällä saarnatessani kertonut sen vanhan vitsin, joka saattaa meidän suomalaisten kansanluonnetta hieman naurunalaiseksi:

Japanilainen, amerikkalainen ja suomalainen kohtasivat norsun. Ensimmäinen ajatus, joka tuli japanilaisen mieleen oli, minkälaisiin teknologisiin innovaatioihin norsua voisi käyttää? Amerikkalaisen välitön kysymys oli taas: miten voisin tehdä norsulla mahdollisimman paljon rahaa? Suomalaisen mieleen sen sijaan nousi ajatus: mitähän tuo norsu ajattelee minusta?

Vanha stereotypia tuo, myönnettäköön. Mutta ihmisten mielipiteiden perässä juokseminen ei ole hävinnyt mihinkään, eikä se varmasti ole kansallisuuksiin sidoksissa, pikemmin se on inhimillistä.

Ne ihmiset, jotka elävät julkisuudessa saattavat pelätä millaisia lööppejä heistä tulee seuraavan päivän lehteen. Kaikkein suurin pelko monella voi kuitenkin olla, jos hänestä ei tehdäkään enää yhtään juttua. Jos ihmiset hylkäävätkin ja unohtavat kokonaan. Mutta meidän niin sanottujen tavallisten ihmistenkin kesken, toisten mielipiteen merkitys, saattaa muodostua turhan tärkeäksi asiaksi. Toisten ihmisten mielisuosion ja mielipiteen hakeminen ei suinkaan aina ole viisauden vaan usein myös ihmispelon merkki. Olen samaa mieltä kanssasi, jos hyödyn siitä. En uskalla olla eri mieltä kanssasi, koska pelkään joutuvani paitsioon ja vähemmistöön.

Kun seuraamme päivän evankeliumin kertomuksen loppuun huomaamme, että Jeesus ei hakenut kysymyksellään ”mitä ihmiset sanovat?” oman valta-asemansa parantamista, eikä liioin hän tiedustellut yleistä mielipidettä, jotta hän voisi julkaista seuraavana päivänä lehdistötiedotteen, jossa hän kumoaisi itseensä liittyvät kaikki väärät mielikuvat, ja kertoisi kuka hän oikeasti on. Ei. Jeesus itse asiassa tekee aivan päinvastoin, hän kieltää opetuslapsia kertomasta kuka hän todellisuudessa on. Jeesus kestää hyvin häneen liittyvät harhaanjohtavat ja valheellisetkin mielikuvat. Hänellä ei ole tarvetta muuttaa ihmisten pinttyneitä ja luutuneita mielipiteitä, ne saavat jäädä elämään omaa elämäänsä, hän tietää mikä on totuus, kuka on Ihmisen Poika.

Se mihin Jeesus kysymyksellään tähtääkin, on kysyä hänen seurassaan liikkuvilta ihmisiltä, mitä he itse ajattelevat hänestä. Nyt ei ole kyse siitä, mitä naapurisi tai ystäväsi sanoo. Nyt ei ole kyse siitä kenen puolella olet, kuka on liittolaisesi? Nyt on henkilökohtaisen vastuunoton paikka, ja perimmäisen kysymyksen aika: kuka Jeesus on? Mitä hän sinulle henkilökohtaisesti merkitsee?

Opetuslapsista Pietari uskaltaa nousta esiin. Hän ei ole ihmisten mielipiteiden orja, vaan hän on nähnyt, tuntenut ja kokenut sydämessään sen kuka Jeesus todella on: Messias, elävän Jumalan Poika.

Pietarin vastaukseen tiivistyy Raamatun ilmoitus siitä kuka Jeesus on, miksi hän on niin tärkeä, miksi ilman häntä ihminen ei voi löytää todellista rauhaa, todellista yhteyttä Jumalaan, ja saada kokea anteeksiantoa.

Pietari uskoo Jeesukseen henkilökohtaisesti, ei siihen mitä toiset hänestä sanovat. Ja Pietari saa palkkioksi uskostaan perustavanlaatuisen tehtävän: hänestä tulee kallio, jolle Kristus rakentaa maailmanlaajuisen kirkkonsa. Kirkon, jonka jatkumoa tämäkin seurakunta tällä paikkakunnalla on kutsuttu heijastamaan. Kirkolle uskotaan ”avainten valta”, ’se minkä se sitoo, se on sidottu taivaassa, se minkä se vapauttaa on vapautettu myös taivaassa’. Tämä viittaa syntien anteeksiantamiseen. Kirkolla ei ole valtaa ohi Kristuksen, sillä ei ole auktoriteettia toimia vastoin Kristusta, mutta Kristuksen kautta se toimii tässä maailmassa kaikella Kristuksen arvovallalla. Kun synti tunnustetaan ja se julistetaan anteeksi maan päällä, se on myös taivaassa julistettu anteeksi.

Kun jokin asia on Jumalan sanan kanssa ristiriidassa maan päällä, ei se taivaassakaan saa hyväksyntää. Niin evankeliumimme kuin päivän epistolakin puhuu parannuksen teosta (repentance), mielenmuutoksesta ja uudistumisesta (transformation by the renewing of your minds). Parannuksen teko ja mielenmuutos saattaa unohtua helposti. Siitä voi tulla tapa, jonka kyllä ilmaisemme esimerkiksi jumalanpalveluksen alussa, mutta unohdamme sen toteuttamisen käytännössä. Ilman sitä Jumala ei kuitenkaan voi vaikuttaa meissä uudistumista.

Uskon, että tämä niin sanottu vanhan ajan parannuksenteko ja mielenmuutos (transformation) on avainasemassa myös sinun ja minun elämässä. Koen, että viime aikoina Jumala on halunnut minua muistuttaa tästä parannuksenteosta, anteeksiantamisesta ja sitä kautta uudistumisen mahdollisuudesta niin omassa elämässäni kuin tässä seurakunnassa.

Viime sunnuntaina presidentinvaaliehdokkaita suorassa tv-lähetyksessä haastatellut pastori Rick Warren kysyi kandidaateilta mikä on heidän elämänsä suurin moraalinen erehdys. Ihailin sitä avoimuutta, johon molemmat ehdokkaat olivat valmiita miljoonien katsojien edessä. Kertomaan sen, mikä on ollut heidän elämässään pahin moraalinen hairahdus. Vaatii aika paljon tällainen tunnustaminen, eikö totta? Moniko meistä olisi tähän valmis, vieläpä ilman tv-kameroita. Toki kyynisesti voimme myös sanoa, että totta kai media tai vastaehdokkaan kampanja olisi joka tapauksessa onkinut esiin kaiken sen mikä kunkin kandidaatin aikaisemmista hairahduksista on löydettävissä. Mutta silti, paljon sanottu.

En aio olla nyt aivan yhtä avoin kuin presidenttiehdokkaat, kun kerron yhden tuoreen, ja tavallaan pienen asian omasta elämästäni - tilanteesta, jossa itse en elänyt kristittynä kuten minun olisi kuulunut. Uskon kuitenkin, että juuri pienet asiat jätämme helposti huomiotta, ja siten useista pienistä asioista kasvaakin isompia, ja oikeaa Jumalan tahtomaa mielenmuutosta ei pääse elämässämme tapahtumaan.

Tämän viikon perjantaina vein autoni huoltoon Tacomaan, automyymälään, josta autoni talvella ostin. Tällä kertaa olin päättänyt että vika tulisi kokonaan korjattua. En aio teitä uuvuttaa kaikilla teknisillä yksityiskohdilla, mutta taustaksi sen verran, että olin joutunut viemään autoani kyseiseen myymälään sekä erääseen toiseen rengasliikkeeseen useamman kerran selvittääkseni autoni vikaa ja samalla tietenkin jouduin maksamaan myös osan huolloista. Autossani oli ollut lähtökohtaisesti ongelmia, joiden korjaamiseen ei heti ryhdytty ja haluttiin mielestäni kiertää vastuuta siitä oliko vika mekaaninen ja takuuseen kuuluva, vai normaalia kulumista ja vastuu näin maksavalla asiakkaalla.

Tällä kertaa olin siis päättänyt, että asia tulisi korjatuksi takuuhuoltona liikkeessä, josta olin auton viallisena ostanut. Päätin käyttää myös oman aikani hyödyksi kirjoittamalla tätä saarnaani autoliikkeen rauhallisessa kahvitilassa. Pian minulle tultiin kuitenkin kertomaan, että vika ei ole heidän vastuullaan, vaan nimenomaan rengasliikkeen. Jos he tekisivät huollon, minä saisin maksaa. Päätin olla kuitenkin itsepäinen, ja kävin läpi yhtiön asiakasvastuut ja aikaisemmat virheet, heidän sanomiset ja sanomatta jättämiset, toisin sanoen parhaani mukaan syyllistin huollon edustajaa liikkeen tekemisistä. Samalla tein käytökselläni selväksi hänelle, että aikomukseni on istua tässä kaikessa rauhassa saarnaani tekemässä heidän korjatessaan autoni takuuhuoltona. Ja niin tämä ystävällinen huollosta vastaava nainen selvästi koetti tehdä parhaansa ja juoksi eri managerien luona selvittämässä asiaa. Vastaus oli kuitenkin sama. Vika ei ollut heidän vaan rengasliikkeen, jonka vastuuseen korjaus kuuluisi. Tässä vaiheessa päätin sitten jo nousta ja annoin myymälän edustajan tietää kuinka huonosti he hoitavat asiakkaansa ja lähetin terveisiä managerille, että tämä olisi viimeinen kerta kun heidän kanssaan asioisin. Kehonkieleni ei kertonut varmasti muusta kuin ylitse höyryävästä kattilasta.

Tacomasta ajaessani kotiin ajaessani tunsin kuitenkin, että Jumala muistutti minua parannuksenteon ja anteeksipyytämisen merkityksestä. Tiesin, että vaikka koskaan en tulisi tuota huollon edustajaa näkemään, niin minun tehtäväni oli pyytää häneltä anteeksi. Vaikka minä en näkisi häntä, Jumala näki asiani, sen mitä tapahtui. En voinut perustella negatiivista käytöstäni samaan tapaan kuin slogan ”what happens in Vegas, stays in Vegas” kuuluu. Pahoitin toisen ihmisen mielen, vaikka hänellä ei ollut osaa ja arpaa autoni ongelmaan, ja vaikka olisikin, olisin voinut käyttäytyä paremmin Raamattu ja evankeliumibulletiini hurskaasti vieressäni. Toimin vastoin Jeesuksen sanaa:

”kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

’kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.'

Niinpä tein pysähdyksen, soitin takaisin myymälään ja pyysin saada puhua naiselle, jonka kanssa olin asioinut. Pyysin henkilökohtaisesti häneltä anteeksi käytöstäni, en tarkoittanut loukata häntä, vaikka koin että autoliike ei kohdellut minua täysin reilusti. Nainen ymmärsi että olin ollut turhautunut, ja oli hyvillään puhelustani. Seuraavaksi ajoin rengasliikkeeseen, jossa minua odotti ystävällinen palvelu ja autoni vika korjattiin, vieläpä ilmaiseksi, ja nyt auto on vihdoinkin kunnossa!

Se oli käytännössä suoraan se mitä tämän päivän raamatuntekstit puhuvat. Ilman parannuksentekoa ei ole anteeksiantamista. Ilman anteeksiantamusta ei ole mielenmuutosta ja siitä tulevaa siunausta.

Aika usein Raamatusta saattaa unohtua se Matteuksen evankeliumin kohta, jossa Jeesus sanoo: että

14 "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.

15 Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Jumalan siunaukset elämässämme on kytketty siihen, miten kohtelemme toisiamme, siihen annammeko anteeksi ja pyydämme anteeksi. Voin välttää ihmisten mielipiteen kääntymisen minua vastaan mielistelemällä, jopa valehtelemalla, mutta Jumalan mielipidettä en voi muuttaa muuta kuin tunnustamalla hänelle omat erehdykseni. Vain sitä kautta hän voi muuttaa ja uudistaa minua ja tuoda siunauksensa elämääni.

Raamatussa Jumalan siunauksia verrataan joskus öljyksi. Aivan samoin kuten auton moottori tarvitsee öljyä toimiakseen ja säännöllistä öljynvaihtoa, samoin jokainen kristitty tarvitsee Jumalan antamaa mielenmuutosta omaan elämäänsä, niin suhteessa lähimmäiseen kuin Jumalaan.

Haluan sanoa tämän nöyrästi ja kunnioituksella, mutta uskon että me täällä myös seurakuntana tarvitsemme parannusta ja mielenmuutosta, uudistumista Jumalan siunauksille. Uskon, että teistä moni tietää mistä puhun ja myös tuntee sydämessään ja kokee välillä huonoa omaatuntoa asioista, jotka ovat kenties jääneet sopimatta ja anteeksiantamatta. Haluan rohkaista sinua itseni lisäksi ottamaan askeleita tällaiseen parannuksentekoon ja siihen sisältyvään uudistukseen.

Asioista ei voi sopia selän takana, vaan vain kahden kesken tai yhdessä kasvotusten. Jumala ei voi hoitaa meitä, jos käännämme hänelle selkämme. Suhde lähimmäiseen ei voi myöskään olla kunnossa jos emme ole antaneet anteeksi, vaikka meillä olisi ollutkin omasta mielestämme aihetta pahoittaa mielemme. Ajattele kuitenkin, että Jumalalla olisi paljon suurempi oikeus kääntää meille selkänsä sen vuoksi mitä me olemme tehneet. Mutta Jumala tahtoo että yhteys, joka on Pyhän Hengen antama ja jokaisen seurakunnan tuntomerkki, voisi vahvistua ja kasvaa elämässämme.

Tällainen taivaallinen öljy, joka tuo siunausta elämäämme on varmasti olemassa. Sitä ei tarvitse uudestaan keksiä, vaan ottaa se vain käyttöön henkilökohtaisesti, jos se on päässyt unohtumaan maan uumeniin. Ja sen öljyn on luvattu pulppuavan siunausta ja uudistusta elämäämme anteeksiantamuksen ja mielenmuutoksen kautta.

Saarnat Suomeksi	Previous Sermons in English

Toukok. 25, 2008	May 25, 2008
Toukok. 11, 2008	May 11, 2008
Huhtik.27, 2008	April 27, 2008
*Maalisk. 30, 2008*	Mar. 30, 2008
Maalisk. 23, 2008	Mar. 23, 2008
Mar. 09, 2008	Mar. 09, 2008
	Feb.10, 2008
	Jan.27.2008
	Jan 13,2008 Baptism of Our Lord