Finnish Lutheran Church in Ball

Pastori Timon saarna, Toukok. 11, 2008

Day of Pentecost, Äitienpäivä John 7:37-39

Tänään vietämme helluntaita, Pyhän Hengen vuodattamisen ja kristillisen kirkon syntymäpäivää.
Evankeliumissa Jeesus puhuu ihmisen kaipuusta, janosta.

Meidän ajassamme on ominaista ympäristön jatkuva muutos, erilaisten virikkeiden ja tiedon tulva.
Koko maailma avautuu edessämme nopeasti internetin, viihteen ja uutiskuvien vyörynä. Aikamme tuottaa yhä enemmän kaikkea sellaista millä voimme niin konkreettisesti kuin virtuaalisesti täyttää omaa sisintämme ja elämän janoamme. Ei ole pulaa niistä asioista ja mahdollisuuksista, joilla ihminen voisi elämän janoaan tyydyttää.

Hyvinvointi ja vauraus ovat asioita mitä usein arvostamme ja tavoittelemme. Muutama vuosi sitten kansainvälisessä taloustutkimuksessa vastaus kysymykseen ’tekeekö raha ihmisen onnellisemmaksi?’, oli kenties yllättäen kielteinen. Talouden ammattilaisten mukaan raha ei tee ihmistä onnellisemmaksi. On olemassa, jokin riittävä elintaso, jonka ylitettyään ihminen ei loppujen lopuksi tule onnellisemmaksi taloudellisen hyvinvointinsa kasvaessa. Esimerkiksi sodanjälkeinen Japanin räjähdysmäinen talouskasvu ei tehnyt japanilaisia onnellisemmiksi ihmisiksi, vaan päinvastoin.

Halusimme tai emme olla mukana yhä kiihtyvässä elämänmenossa sen hyötyineen ja haittoineen, saatamme joutua tekemään itsellemme kysymyksen, mistä saamme elämän janoomme juoda? Mikä meitä todellisuudessa ravitsee ja ruokkii?

Mainitsemani taloustutkimus korostaa perusasioiden merkitystä ihmisen onnellisuudessa: läheisiä ihmissuhteita, lepoa ja ravintoa. Jos niitä ei ole, ihminen voi huonosti.

Voimme kuitenkin kysyä riittävätkö ne? Jos ruoka ja juoma täyttävät vatsamme, täyttävätkö läheisimmätkään ihmissuhteet kokonaan elämän janoamme ja kaipuutamme? Onko innostava työ ja riittävä vapaa-aika tarpeeksi? Vai onko niin, että janomme ja kaipuumme kumpuaa paljon syvemmältä, sisimmästämme. Ja entä jos tähän janoon emme voikaan juoda riittävästi ihmissuhteista, työstä tai harrastuksista, vaikka kuinka yrittäisimme, vaan senkin jälkeen jokin sisällämme huokaa tai huutaa jotain parempaa ja kestävämpää.

Tähän ihmisen elämän janon tyydyttämiseen ovat etsineet vastausta filosofit ja maailmankirjailijat. Yksi heistä Leo Tolstoi on kertonut Tunnustus nimisessä kirjassaan omasta elämän merkityksen

ja tarkoituksen etsinnästään. Tolstoi oli jo lapsena torjunut kristinuskon. Yliopistosta lähtiessään hän tahtoi saada ilon elämästään irti. Moskovan ja Pietarin seurapiireissä hän joi paljon ja eli naisten kanssa, pelasi ja vietti kaikin tavoin hurjaa elämää. Mutta tyydytystä hän ei siitä saanut.

Sitten häneen iski rahanhimo. Hän oli perinyt maatilan ja hankki paljon rahaa kirjoillaan. Silti hän ei saanut tyydytystä näistäkään. Hän etsi menestystä, kunniaa ja arvoasemaa. Niitä hän saikin. Hän kirjoitti maailmanhistorian suurimpiin kuuluvia romaaneja. Mutta silti hän jäi kyselemään: ”Entä sitten?”. Eikä hän osannut vastata kysymykseensä.

Hän avioitui ja sai rakastavan vaimon ja kolmetoista lasta. Silti eräs kysymys vei hänet itsemurhan

partaalle: ”Onko elämälläni mitään sellaista merkitystä, joka ei katoaisi väistämättömän kuoleman

kohdatessa?”. Hän etsi vastausta kaikilta tieteen ja filosofian aloilta. Hän ei löytänyt elämän tarkoituksen kysymykseen muuta vastausta kuin tämän: ”Avaruuden äärettömyydessä ja ajan äärettömyydessä äärettömän pienet hiukkaset muuttuvat äärettömän monimutkaisesti.” Hän ihmetteli etteivät hänen aikalaisensa esittäneet elämän ensimmäisiä kysymyksiä: mistä olen tullut?, minne olen menossa?, kuka olen? Viimein Tolstoi tajusi kuinka Venäjän talonpoikaisväestö oli

kyennyt vastaamaan näihin kysymyksiin kristinuskon pohjalta, ja silloin hän myös käsitti, että vastaus on ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Pari sataa vuotta Tolstoin kuoleman jälkeen yksi suurimpia rocklegendoja, Queen yhtyeen solisti

Freddie Mercury kirjoitti erääseen viimeisimmästä kappaleistaan: ”Tietääkö kukaan, mitä varten elämme?” Vaikka hän oli saanut valtavan omaisuuden ja saanut tuhansittain ihailijoita, hän myönsi haastattelussa vähän ennen kuolemaansa olevansa toivottoman yksinäinen. Hän sanoi: ”Maailmassa voi saada kaiken ja olla silti yksinäisin ihminen, ja se on kaikkein katkerinta yksinäisyyttä.”

Päivän evankeliumissa Jeesus juutalaisten helluntaijuhlilla huutaa kovaan ääneen olevansa lähde ihmisen elämän janoon. Lähde kuvaa hyvin sitä eroa miten Jumalan antama vesi eroaa kaikista muista elämän janon sammuttajista. Lähteen vesi on jatkuvaa, se pulppuaa ja virtaa yhä uudestaan ja uudestaan. Se ei ole kertakäyttöhyödyke, joka vanhenee ja vaatii uuden päivityksen. Se ei ole jotain sellaista, joka paranee vaihtamalla, kuten joskus luulemme.

Lähde, josta Jeesus puhuu, on ikuinen. Jano, josta Jeesus kertoo, on myös ikuinen. Juoja, josta Jeesus puhuu, on ihminen, sinä ja minä. Ihmisen ikuiseen janoon Jeesuksen mukaan vesi voi virrata vain ikuisesta lähteestä, Jumalasta.

Tämä ikuisesta lähteestä virtaava vesi antaa toisenlaisen perspektiivin sille kaikelle mikä on tässä ajassa tärkeää. Helluntai merkitsee ikuisen lähteen aukeamista ihmisen ajalliseen elämään, jossa itse kukin ikäännymme, väsymme ja kulumme.

Pyhän Henki synnyttää ikuista uskoa Jeesukseen. Tämän uskon kautta ikuisen elämän lähde on meille avoinna. Kuten Jeesus sanoo: ”Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’.

Päivän epistolassa kerrottiin kuinka Kristukseen kastettuina olemme saaneet juoda samaa Henkeä.

Sen seurauksena Pyhä Henki vaikuttaa keskellämme ja kauttamme monin eri tavoin. Pyhän Hengen kautta ajalliseen ja maalliseen elämään tulee ripaus taivaallista ja ikuista: ”Hengen hedelmää (taas) ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” ”the fruit of the Spirit is love, joy, peace, patience, kindness, goodness, faithfulness, gentleness and self-control.” Gal 5:22-23

Pyhän Hengen kautta Jumala myös rakentaa seurakuntaansa elämään hänen yhteydessään ja palvelemaan toinen toisiamme jakamalla monenlaisia armolahjoja, jotka ovat kaikki annettu yhteiseksi hyödyksi, seurakunnan rakennukseksi. Pyhä Henki antaa rohkeutta, toivoa ja kestävyyttä, lohdutusta ja iloa.

Vastauksena ihmisen elämän janoon Jeesus kutsuu meitä itsensä luokse. Joku on sanonut, että meidän tehtävänämme on vain ohjata toinen toisiamme Jeesuksen luokse, Jeesus ohjaa kyllä eteenpäin. ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat.” "If anyone is thirsty, let him come to me and drink. Whoever believes in me, as^[^a] the Scripture has said, streams of living water will flow from within him." Joh 7.37-38

Saarnat Suomeksi	Previous Sermons in English

Huhtik.27, 2008	April 27, 2008
*Maalisk. 30, 2008*	Mar. 30, 2008
Maalisk. 23, 2008	Mar. 23, 2008
Mar. 09, 2008	Mar. 09, 2008
	Feb.10, 2008
	Jan.27.2008
	Jan 13,2008 Baptism of Our Lord