Finnish Lutheran Church in Ball

Pastori Timon saarna, Lokakuun 26, 2008

24th Sun after Pentecost Matthew 22:34-46

Kaksi naista keskusteli aviomiehistään. Toinen kertoi arvostavansa puolisoaan, joka on aina tehnyt kaikkensa lastensa ja vaimonsa eteen. Rakentanut talon omin käsin, tehnyt kaikki pikkuremontit heti kun on ollut tarvetta, vienyt lapsia harrastuksiin joka viikko ja pitänyt huolta että leipää on perheessä riittänyt. Yhtä asiaa hän mieheltään oli kuitenkin kaikki nämä vuodet kaivannut, että kuulisi edes joskus sen yhden lauseen ”minä rakastan sinua”. Ei niin, etteikö hän olisi huomannut miehensä arvostavan häntä, mutta tuntuisi vain niin hyvältä kuulla se hänen omasta suustaan. Toinen nainen oli taas onnellinen saadessaan harva se päivä kuulla kuinka ainutlaatuinen ja ihmeellinen nainen ja vaimo hän on. Rakkaudentunnustuksia sateli eikä koruja ja ruusuja yöpöydältä puuttunut. Silti tämä nainen huokaisi syvään kun kuuli ystävänsä aviomiehen osallistuvan kaikkiin kotitöihin ja lastensa harrastuksiin eikä vain sännännyt omiin peleihinsä ja menoihinsa.
Aika usein puhe rakkaudesta on puhetta sen kaipuusta, jonkin sellaisen tavoittelemista mistä on puute. Rakkauden täyttymyksen kaipuu näkyy muutenkin kuin vain laulujen ja elokuvien romanttisissa aiheissa ja niiden ikuisen rakkauden unelmoinnissa. Rakkauden puute tulee vastaan kadulla ja päivän lehdessä, yksinäisyydessä, niissä ihmisissä, jotka ovat valmiita tekemään miltei mitä vain saadakseen osakseen huomiota ja arvostusta niin työssä tai julkisuudessa, koulussa kuin kotona.

Tarve tulla hyväksytyksi, arvostetuksi sellaisenaan; tarve kokea itsensä ainutlaatuiseksi ilman, että tarvitsee miellyttää ja muuttaa itseään toiseksi mitä on. Rakkauden puute näkyy keskellämme monin tavoin: laiminlyötyinä lapsina, entistä lyhyemmissä ihmissuhteissa, entistä pidemmissä leipäjonoissa ruokapankissa. Aivan oikein, ehkä hyvinkään toimivat talouden lait eivät poista rakkauden välinpitämättömyyden seurauksia.

Sanoessaan, että suurin ja tärkein käsky on rakastaa, Jeesus kosketti ihmisen perustarvetta kaikkina aikoina, kaikissa kulttuureissa ja yhteiskunnissa. Jeesuksen mukaan kaikki Jumalan lait ja profeetat ovat olleet pohjimmiltaan rakkauden asialla. Profeetat puhuessaan yhteiskunnallisista epäkohdista, muukalaisten ja köyhien sortamisesta, puolueellisuudesta oikeuden jaossa, leskien ja yksinäisten laiminlyönnistä, kasvavasta ahneudesta tai epäjumalanpalveluksesta, ovat olleet itse asiassa rakkauden asialla. Tämän päivän vanhan testamentin lukukappaleessa, Mooseksen laista löytyy kohta, joka sekin palvelee rakkauden toteutumista:

16 Älä kulje panettelemassa heimolaisiasi, älä saata lähimmäistäsi syytöksilläsi hengenvaaraan. Minä olen Herra.

17 "Älä paheksu lähimmäistäsi vain ajatuksissasi, vaan nuhtele häntä avoimesti; muuten joudut osalliseksi hänen syyllisyydestään.

Huomaa, rakastat lähimmäistäsi silloin kun rehellisesti nuhtelet ja varoitat häntä, etkä vain mielessäsi pahastu hänen tekemisistään. Ajattele että rakastat lähimmäistäsi silloin kun et selän takana puhu hänestä pahaa vaan hyvää.

Jeesuksen käsky rakastaa on oikeastaan rakkauden kolmoiskäsky.

37 "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. [5. Moos. 6:5]

38 Tämä on käskyistä suurin ja tärkein.

39 Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Siis tulee rakastaa Jumalaa, lähimmäistä ja itseään. Tässä rakkauden kolmoispoolissa täydellisyys loistaa usein kuitenkin poissaolollaan. Eräs kuuluisa saarnamies kertoi kerran, että hänen oli helppo puhua kuulijoille Jumalan armosta ja rakkaudesta, mutta omaa itseään kohtaan hän huomasi kuitenkin olevansa usein armoton.

Joidenkin ihmisten on helpompi rakastaa muita kuin itseään. Joku on valmis tekemään kaikkensa sairaan sukulaisensa tai ystävänsä vuoksi, siivoamaan ja valmistamaan hänen ruokansa, hoitamaan hänen laskunsa. Samaan aikaan hän itse kuitenkin saattaa ilmoittaa toisille, että hänen tullessaan vanhaksi ja sairaaksi, hän ei sitten halua olla kenellekään vaivaksi, häntä itseään ei tarvitse auttaa.

Tällaista muiden ajattelemista ja oman itsensä laiminlyöntiä, toisten rakastamista ja itsensä mitätöimistä sen kustannuksella, saatat toki nähdä nykyään entistä vähemmän. Ehkä meidän ajallemme on ominaisempaa rakastaa ennen kaikkea omia tarpeita, omaa etua ja itseään yli kaiken. Onhan tällainen itsekkyys yksi pärjäämisen ja menestymisen ehto elämässä monien mielestä.

Eräältä julkisuuden henkilöltä kysyttiin kerran hänen uskostaan. Hän sanoi, että ei usko ”hengellisiin humalatiloihin”, jos usko näkyy, se näkyy siinä miten hän kohtelee lähimmäisiään arjessa, työssä ja kotona. Hyvin sanottu mielestäni. Jumalan rakastaminenkin, oma usko, voi olla pahimmillaan tekosyy olla välittämättä ihmisistä ympärillä. Mutta yhtä lailla Jumalan olemassaolon kieltäminen siirtää rakkauden heilurin kokonaan ihmisen puolelle ja siihen pohjattomaan ihmisuskoon, kuinka hyvä ihminen on, uskoon, joka on monta kertaa sortunut monen ihmisen jalkojen alla.

Jeesus naulasi rakkauden käskyn näiden kolmen suhteen vaalimiseen, tietäen varsin hyvin ihmisen vajavaisuuden sen toteuttamisessa. Eräs uskoon tullut psykologi sanoi kerran, että jos haluaa eheytyä ihmisenä ja rakastaa, ei ole väliä alkaako tällainen uudistuminen Jumalasuhteesta, suhteesta toisiin ihmisiin, vai omasta itsestä. Hän sanoi, että todellinen muutos ei nimittäin voi olla vaikuttamatta kaikkiin näihin kolmeen suhteeseen.

Juttelin kerran erään ihmisen kanssa, joka oli joutunut kulkemaan pitkän tien itsensä löytämisessä.

Hän oli nuorempana yrittänyt etsiä täyttymystä elämäänsä kaikista nautinnoista ja nautinto-aineista mitä maa päällään tarjoaa. Kasvava tyhjyyden kokemus oli saanut hänet kuitenkin tuntemaan kuinka hukassa hän lopulta oli. Hän joutui ja sai omien sanojensa mukaan kuitenkin uuden mahdollisuuden aloittaa alusta. Hän pelastui tuholta, johon hänen tiensä oli viemässä. Hän aloitti pala palalta uuden elämänsä rakentamisen, taistellen itsensä vapaaksi riippuvuuksista, jotka häntä sitoivat ja olivat estäneet hänen todellisen minuuden esiintuloa. Tämä ihminen ei puhunut suurin sanoin uskostaan, mutta hän oli löytänyt jotain niin todellista, että minun oli vaikea olla ajattelematta että hän oli nöyrästi ja hiljaisesti omaksunut jotain Jeesuksen sanoista: ”minä olen tie, totuus ja elämä”. "I am the way and the truth and the life.” (John 14:6). Hän oli kohdannut jotain niin todellista itsestään, että ei voinut olla samalla aistimatta jotain myös Jumalan armosta ja totuudesta, joka oli häntä nyt paljon lähempänä.

Niin suomenkielessä kuin englanninkin, käytetään usein rakkaudesta puhuttaessa yhtä sanaa: ”love” ”rakkaus”. Uudessa testamentissa ja sen alkukielessä Kreikassa rakkaudella on kolme erilaista merkitystä kantavaa sanaa. Sana ”Filadelfia” merkitsee veljesrakkautta, ystävän rakkautta. ”Eros” tarkoittaa taas rakkautta siinä mielessä kun se toteutuu miehen ja naisen rakkauden välisenä kiintymyksenä. Sana, jota uusi testamentti käyttää kuitenkin useimmiten kun se puhuu Jumalasta, joka rakastaa on ”Agape”. ”Agape” on luonteeltaan rakkautta, joka on pyyteetöntä, itsensä antavaa ja uhrautuvaa. Kuten Paavali kirjoittaa ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus ei etsi omaa etuaan”. 4Love is patient, it is not self-seeking” (1 Cor 13:4,5)

Ihmisen rakkaus on usein rakastamista jonkin vuoksi: rakastan ja pidän sinusta koska sinussa on niin hyviä ominaisuuksia. On helpompi pitää ystävänään ihmistä, joka jakaa samat arvot, ja pitää asioista joista itsekin pitää. Usein ihmisen rakkaudessa on tämä piirre, että rakastetaan, koska rakastamisen kohteessa on jotain itselle tärkeää syytä ja perustetta rakastaa.

Jumalan olemus on kuitenkin rakkaus, joka uhrautuu ihmisen eteen, joka rakastaa pyyteettömästi, vaikka ihminen ei olisi tämän rakkauden arvoinen. Tähän perustuu Jumalan Pojan ihmiseksi tulo ja armo Jeesuksen ristinkuolemassa. Jumala rakastaa ihmistä, joka on rikkonut hänen tahtoaan vastaan, ihmistä, joka on kääntänyt hänelle selkänsä, syntistä ihmistä. Jos ihmisen rakkaus on usein ”rakastan sinua sen tähden” Jumalan rakkaus on ”rakastan sinua siitä huolimatta”.

Jeesuksen antama rakkaudenkäsky, Jumalan, lähimmäisen ja oman itsensä rakastamiseksi on suurin ja tärkein. Siksi se on myös vaikein toteutettavaksi. Rakkauden teot ja sanat parantavat

ja hoitavat. Rakkauden puute haavoittaa ja ruokkii niitä vastavoimia jotka toimivat rakkautta vastaan.

Jos suhteemme Jumalaan, lähimmäisiin ja itseemme olisi kuitenkin itsemme tai toinen toisemme varassa, olisimme mahdottoman edessä. Rakkauden puute heijastuu juuri tässä, ihmisen epätäydellisyydessä ja täydellisyyden kaipuussa. Siksi ihmiselle annettu rakkauden käsky tarvitsee pohjakseen ja perustakseen Jumalan lupauksen. Johannes kirjoittaa: ”

10 Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

11 Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.

19 Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.

Ihmisen rakkaus on vastausta siihen tekoon, mitä Jumala on ensin tehnyt puolestamme. Ihmisen rakkaus Jumalaa kohtaan on parhaimmillaan Jumalan vaikuttamaa; turvallista lepäämistä tämän rakkauden varassa ja luottamusta sen iankaikkiseen kestävyyteen. Ihmisen rakkaus Jumalaa kohtaan on vastarakkautta, joka ilmenee uskona, kiitoksena ja ylistyksenä, hänen tahtonsa mukaan elämisenä.

Ihmisen rakkaus toista ihmistä kohtaan on Jumalan rakkauden eteenpäin jakamista niin sanoina, tekoina kuin tekemättä jättämisinä. Se on sen rakkaudenvajeen täyttämistä, joka jokaisella on, ja jossa on aina lähimmäisen kokoinen aukko.

Kun oman itsensä rakastaminen, nousee myös lähimmäisen huomioimisesta ja siitä kiitollisuudesta, että Jumala on luonut minut ainutlaatuiseksi ja hänen ikuisen rakkautensa kohteeksi, silloin ihmisen ei tarvitse jatkuvasti etsiä tätä hyväksyntää ja rakkausvajeensa täyttymistä toisista ihmisistä, vaan hän saa olla itsekin vahvistamassa lähimmäisessään hänen Jumalan kuvansa ainutlaatuisuutta.

Saarnat Suomeksi	Previous Sermons in English

Lokak.12, 2008	Oct. 12, 2008
Syysk.28, 2008	Sep. 28, 2008
Syysk. 14, 2008	*Sep. 14, 2008*
Elok. 31, 2008	Aug. 31, 2008
*Elok. 24, 2008*	*Aug. 24, 2008*
Toukok. 25, 2008	May 25, 2008
Toukok. 11, 2008	May 11, 2008
Huhtik.27, 2008	April 27, 2008
*Maalisk. 30, 2008*	Mar. 30, 2008
Maalisk. 23, 2008	Mar. 23, 2008
Mar. 09, 2008	Mar. 09, 2008