Pastori Timo’s saarna, Maalisk. 09, 2008

Viides paastonajan sunnuntai  

Evankeliumi: Johannes 11:1-45

 Päivän evankeliumissa on aineksia useammallekin saarnalle. Tapahtumien keskipisteessä on

Jeesuksen ihmeteko, Lasaruksen herättäminen kuolleista, joka samalla viitoittaa tietä tulevaan pääsiäiseen sanomaan, Jeesuksen ja häneen uskovien ylösnousemukseen.

 Evankeliumissa on muutakin mielenkiintoista, tapaamme siinä Jeesukselle läheiset sisarukset, Martan, Marian ja Lasaruksen. Martta on siskoista se, joka aiemmin on tullut tutuksi toiminnan naisena, Maria taas kuuntelevana Jeesuksen opetuslapsena, joka oli voidellut Jeesuksen jalat kalliilla voiteella. Nyt luonteeltaan erilaisia sisaria kosketti yksi asia, Lasarus-veljen vakava sairastuminen.
He lähettivät sanan Jeesukselle, jotta hän kiiruhtaisi paikalle parantamaan Lasaruksen.

 Erikoista evankeliumissa on se, että Jeesuksella ei näytä olevan minkäänlaista kiirettä lähteä ystäväperheensä luokse. Ulkoisesti näyttää siis siltä, että Jeesus jopa viivyttelisi matkaan lähtöään, vaikka kyse on hätätilanteesta, hyvä ystävä on kuoleman sairaana. Tässä tulee kuitenkin yksi Jumalan valtakunnan viisaus vastaan: Jumala on luonut ajan, mutta ei kiirettä. Asiat tapahtuvat sittenkin aina Jumalan aikataulussa.

 Saatuaan tiedon Lasaruksen tilanteesta, Jeesus opetuslapsineen odottaa vielä kaksi päivää ennen matkalle lähtöään, ja hän on perillä vasta kun Lasarus on jo neljättä päivää haudassa. Opetuslapsille Lasaruksen luokse lähteminen merkitsee vanhojen pelkojen voittamista, he ovat samalla Juudean seudulla kokeneet aiemmin vainoa, jopa kuolemanuhkaa, koska Jeesuksen toimintaa ei otettu suopeasti vastaan siellä. Lopulta opetuslapset ovat valmiita lähtöön, Tuomaksen sanoin: ”mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä.” Jh 11:16

 Saavuttuaan Betaniaan, Lasaruksen kotikaupunkiin, Jeesusta odottaa Lasaruksen kuolemaa sureva ystäväjoukko. Ensimmäisenä vastassa on Martta, toiminnan nainen, joka päättäväisesti sanoo sen, mikä kuulostaa hyvin inhimilliseltä pettymykseltä tuossa tilanteessa: ”Herra, jos olisit ollut täällä veljeni ei olisi kuollut.” Jh 11:21.

 Jos Jeesus olisi siis tullut ajoissa, Lasarus olisi selvinnyt. Martta kuitenkin jatkaa: ”Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa kaiken minkä häneltä pyydät.” Jh 11:22.

Ehkä tällaista uskoa emme olisi odottaneet Martalta, olihan hän sisaruksista se, jolla oli vähemmän aikaa istua kuuntelemassa Jeesuksen opetuksia toisin kuin sisarensa Maria. Mutta Martta uskoo nyt, että Jeesukselle on edelleen kaikki mahdollista, hän uskoo, että viimeisenä päivänä Lasarusta odottaa ylösnousemus, hän uskoo, että Jeesus on ylösnousemus ja elämä, vaikka ihminen kuolisikin.

 Tavattuaan Martan Jeesuksen luokse tulee Maria, hänenkin ensireaktio on sama kuten sisarellaan: ”Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut”.  Jh 11:32. Kaikesta päätellen Marialle Lasaruksen poismeno tuntuu erityisen järkyttävältä menetykseltä. Marian ja hänen kanssaan surevien ystävien reaktion nähdessään evankelista Johannes kertoo seuraavaksi, kuinka Jeesus liikuttuu heidän surustaan hyvin syvästi, ja Lasaruksen haudalle mentäessä Jeesus itse itkee kuten toisetkin surijat. Tässä kohtaa huomaamme kuinka Jeesus, Jumalan Poika, tosi Jumala ja tosi ihminen, näyttää inhimilliset tunteensa, liikutuksensa ja empatiansa. Jeesuksen liikutus saakin monet huomaamaan kuinka rakas Lasarus oli hänelle, vaikka toiset taas ilmaisevat vain pettymyksensä: ”Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?”  Jh 11:37

 Kuoleman kohtaaminen näyttäytyy evankeliumissa hyvin inhimillisenä ja yhteisöllisenä tapahtumana, pettymyksen, järkytyksen ja surun tunteineen. Samalla syvästi inhimillisen tilanteen keskellä alkaa tapahtua jotain hyvin erikoista, jumalallista. Jo aiemmin Jeesus on kertonut oppilailleen Betanian matkaan viivyttelynsä syyn: ”Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne.” Jh 11:14.

 Kaikki on tähdännyt siihen, että Lasaruksen kuolema tulee olemaan todisteena Jeesuksen jumalallisesta ylösnousemusvoimasta, viivyttelyn tarkoituksena ei ole ollut saattaa ihmisiä epätoivoon vaan johtaa heidän uskonsa vahvistamiseen. ”Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi: se tuo julki Jumalan Pojan kirkkauden.” Jh 11:4.

 Lopulta siirrymme evankeliumiin huipennukseen. Haudassa jo neljättä päivää makaava Lasarus kuulee Jeesuksen käskyn: ”Lasarus tule ulos!” Jh 11:43. Tapahtuu ihme, jota Raamatussakaan ei kovin montaa kertaa kerrota tapahtuneen, kuollut herää henkiin.

 Lasaruksen kertomus on esimakua tulevasta, pääsiäisestä. Jeesus itse ihmiskunnan syntien sovittajana nousee kuolleista ja kukistaa kuoleman vallan. Ylösnousemus, kuolleista herättäminen tässä ajassa on harvinainen ihme ja todiste, mutta se viittaa tulevaan, kaikkien pyhien, Jeesukseen uskovien ylösnousemukseen. Tähän uskoon viime kädessä kristillinen uskomme perustuu, niin kuin uskontunnustuksessa sen ilmaisemme.

 Ylösnousemussanoma antaa siis toivoa tulevasta, se haluaa rohkaista meitä jokaista luottamaan siihen, että kuolemakaan ei voi erottaa meitä Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Ylösnousemustoivo on se elämän ankkuri, jonka varassa kristitty kestää myös kuoleman kohdatessa.

  Päivän evankeliumi antaa paitsi iankaikkista toivoa tulevaan, myös rohkaisua ajalliseen elämään. Jeesuksen esimerkki surevien kohtaamisesta kertoo empatiasta, jota mekin voimme jakaa sureville ihmisille. ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.” Rm 12:15, kirjoittaa apostoli Paavali.

 Ja vaikka kuolleista herättäminen tässä ajassa onkin aivan erityinen todiste Jumalan vallasta ja voimasta, evankeliumi muistuttaa kuinka Jumalalle mikään ei ole mahdotonta. Hän ohjaa ja hallitsee aikaamme. On tilanteita, jolloin saatamme tuntea kuin Martta ja Maria, että Jumala viivyttelee, että hän ei auta ajoissa. Ajattelemme: ’Herra, jos olisit ollut täällä, jos olisit ollut kanssani, tätä pahaa tai tätä vaikeaa asiaa ei olisi tapahtunut minulle.” Mutta Jumala hallitsee aikaa ja toisinaan hän vie meidät sellaiseen tilanteeseen, jossa huomaamme että inhimillisesti ei näytä olevan enää mitään tehtävissä. Näyttää siltä kuin asiat menisivät pieleen ja vielä huonompaan suuntaan, petymme kuten Jeesusta jo monta päivää odottaneet Lasaruksen sisarukset ja ystävät pettyivät. ’Jos olisit ollut täällä, jos olisit vastannut rukouksiini’. Nämä ovat kuitenkin niitä tilanteita, joissa uskoamme on määrä vahvistaa, ei lannistaa. Tosin saatamme silloin antaa periksi ja luovuttaa, ja pettymyksessämme katkeroitua Jumalalle tai ihmisille. Mutta siltäkin tieltä Jumala voi meidät palauttaa takaisin. Silti, Jumalan ratkaisu saattaa olla paljon lähempänä kuin luulemmekaan, vastaus Lasaruksen sisarille oli neljän päivän päässä, vastaus Jeesusta Golgatalla surreille opetuslapsille oli vain kolmen päivän päässä, ja silloinkin kun vastaus jota joskus kipeästi odotamme olisi kuukausien tai vuosien päässä, silloinkin olemme Jumalan aikataulussa. Kuten amerikkalainen pastori Joel Osteen on hyvin sanonut: ”it isn’t over until God says it’s over”. Odota siis ja luota. Jeesus vastaa, hän kulkee vierellämme ja on kanssamme kaikissa tilanteissa.

 

	Jan.27,2008 - 3rd Sunday after Epiphany
	Jan.13,2008 - Baptism of Our Lord
	12/09/2007 - Second Sunday of Advent
Previous sermons (Nettisaarnat) :	11/25/2007 - Christ the King Gospel
	11/11/2007
	10/14/2007 - 20th Sunday after Pentecost
	30/9/2007
	23/9/2007 - 17th Sunday after Pentecost
	9/9/2007 - 15th Sunday after Pentecost

Home |  Bulletin  | Calendar | Sermons |FLC History  | Church Council   | How to Support FLC