Pastori Timon saarna,
Maalisk. 23, 2008
Pääsiäinen
2008 Mt 28:1-10
Erään ystäväni
tytär pääsi Suomessa ripille viime kesänä. Hänen rippipappinsa
oli kysellyt nuorilta, mitä he aikovat tehdä elämässään? – Pidän
hauskaa kavereiden kanssa. –Entä sitten? -Aion opiskella ja
valmistua ammattiin. -Hyvä, entä sitten? – No haluan tehdä
paljon rahaa ja matkustella ulkomailla. – Mielenkiintoista. Entä
sitten? –No, jossain vaiheessa haluan mennä naimisiin ja saada
lapsia. – Kuulostaa hyvältä, entä sitten? – No, töitä teen ja
matkustelen. – Hmm. Entä sitten? -No, sitten vanhana jään
eläkkeelle ja matkustelen. –Entä sitten? No en mä tiedä, kai
sitä sitten jossain vaiheessa kuollaan. –Niin entä sitten?
Pääsiäisaamun
evankeliumissa ihmisen elämänkaari saa uudenlaisen merkityksen.
Syntymähetkestä alkava ja nopeaan tahtiin eteenpäin piirtyvä
jana, nimeltään elämä, ei sittenkään kohtaa lopullista
päätepistettään kuolemassa.
Itse asiassa
pääsiäisenä on kysymys kahdesta hyvin perimmäisestä asiasta:
onko elämää kuolemaa jälkeen? Ja onko Jumala olemassa?
Osalle
ihmisistä, ainakin pintapuolisesti ajateltuna, ajatus kuoleman
jälkeisestä elämästä ei ole erityisen merkittävä. Tärkeintä
heille on elää tässä ja nyt, toteuttaa itseään, sillä elämä on
lyhyt, ja siksi se kannattaa elää täysillä. Voi olla kuitenkin,
että tällaisenkin elämänfilosofian toteuttajan mieleen saattaa
yllättäen hiipiä tai äkkiarvaamatta pamahtaa kysymys: entä
sitten? Onko tässä todellakin kaikki?
Jos kysymys
kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole kaikille merkityksellinen,
yhtä lailla osalle ihmisistä kysymys Jumalan olemassaolosta ei
myöskään ole tärkeä. Joillekin ajatus siitä, että Jumalaa ei ole
olemassa olisi jopa helpotus. Silloin heidän mukaansa ihminen
olisi itsessään vapaa eikä vastuussa Jumalalle elämästään ja
valinnoistaan.
Mutta yhtä
lailla voi olla kauhistuttavaa ajatella, että Jumalaa ei ole
olemassa. Suomessa kuuluisa tiedemies ja
Tieto-Finlandia –palkinnon saanut fysiikan professori Kari
Enqvist, sanoi eräässä lehtihaastattelussa hätkähtäneensä, kun
hän eräänä syksynä katseli ikkunasta ulos pimeyteen ja näki oman
heijastuksensa lasissa. Hänen mieleensä tuli ajatus, oliko hän
vain kuvajainen ja kuori; tahdoton kone, joka tottelee fysiikan
lakeja. Jotenkin hän onnistui kuitenkin lehtikirjoituksen mukaan
selittämään säikähdyksensä ’parhain päin’. Kyseisen professorin
maailmankuvassa ei ole sijaa Jumalalle, mutta ehkä hän myös
joutui selvittämään itselleen kyseisen säikähdyksen jotenkin
muuten kuin puhtaan tieteellisesti. Sillä, jos Jumalaa ei ole
olemassa, kysymys elämän ja maailmankaikkeuden
tarkoituksellisuudesta ja turvallisuudesta, oikeasta ja
väärästä, elämästä ja kuolemasta, on itse asiassa aika
pelottavaa kohdata.
Pelko oli
myös sen tunteen nimi, joka Jeesuksen opetuslapsilla oli
Jeesuksen ristiinnaulitsemisen, kuoleman ja hautaamisen jälkeen.
Heille Jeesuksen kuolema merkitsi paitsi läheisen ystävän ja
suuren opettajan äkillistä poismenoa, myös heidän toiveidensa
kuolemista. He olivat uskoneet, että Jeesus oli Jumalan Poika,
Messias ja kansan vapauttaja, mutta Pitkäperjantain synkkä ilta
romutti heidän toiveensa Golgatalle, pääkallonpaikalle.
Pääsiäisaamuna
Magdalan Maria ja se toinen Maria lähtivät tuoksuöljyineen
haudalle osoittamaan kiitollisuuttaan ja rakkauttaan Jeesusta
kohtaan. Tuo aamu olisi voinut päättyä tähän. Surevat naiset
saapuvat haudalle ja lähtevät surevina pois.
Maailma saa
kuitenkin uuden aamun, uuden toivon. Enkeli ilmoittaa: Jeesus
elää. Hän on noussut kuolleista!
Kristinusko
perustuu Jumalan ilmoitukseen. Siihen, mikä on kirjoitettuna
tähän Pyhään kirjaan, Raamattuun. Pääsiäisevankeliumin naiset
kuulevat enkelin välityksellä Jumalan viestin: ”Ei hän ole
täällä, hän on noussut kuolleista”.
(Mt
28:6)
Tämä viesti on
Raamatun keskus. Kristus on ylösnoussut, hän on voittanut synnin
ja kuoleman vallan.
Pääsiäinen,
ylösnousemususko, on kristinuskon perusta. Ilman pääsiäistä ei
ole kristinuskoa. Saattaisimme korkeintaan muistaa Jeesuksen
suurena opettajana ja sairaiden parantajana, mutta emme voisi
uskoa häneen henkilökohtaisena vapahtajana ja syntiemme
sovittajana ilman pääsiäistä. Pääsiäinen kertoo kuka Jeesus on,
kuka Jumala todella on.
Pääsiäisen
tarkoitus löytyy tänään samalla tavalla kuin 2000 vuotta sitten:
ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisesta. Opetuslapset saivat itse
kohdata Jeesuksen, he eivät mielikuvituksissaan keksineet
omituista kertomusta, että Jeesus elää sittenkin ja lähteneet
julistamaan tätä sanomaa toisillekin.
Ei,
opetuslapset olivat itse lannistuneita, pelokkaita ja toivonsa
menettäneitä, kunnes Jeesus yhtäkkiä ilmestyi heille ja
myöhemmin antoi heille Pyhän Hengen, tehdäkseen pelokkaista
opetuslapsista rohkeita ylösnousseen todistajia ja evankeliumin
julistajia kaikkialle maailmaan.
Samalla
tavalla Pyhä Henki edelleen luo uskoa ylösnousseeseen
Jeesukseen. Jumalan sanan kautta, rukouksessa ja Herran
ehtoollisessa saamme kohdata Jeesuksen, saamme ottaa hänet
vastaan, myös tänään täällä meidän suomalaisessa kirkossamme.
Pääsiäisaamuna ihmiskunnalle avataan uusi toivon ja ilon
ikkuna. Siitä ikkunasta ei tarvitse katsoa ulos pelokkaana tai
ahdistuneena. Siitä ikkunasta ei tarvitse kohdata omaa
tulevaisuutta ja kuolemaa yksin ja turvattomana.
Pääsiäisaurinko, ylösnoussut Jeesus Kristus, säteilee toivon
ikkunasta iankaikkista valoa. Se näyttää valoa ulos ja tietä
tulevaisuuteen, se tuo toivon ja ilon sisälle, elämään tässä ja
nyt.
Pääsiäinen
vastaa ihmisen perimmäisiin kysymyksiin. Elämä jatkuu,
kuolemankin jälkeen - yhdessä Kristuksen ja kaikkien pyhien
kanssa.
Pääsiäinen
kertoo: Jumala on olemassa. Eikä hän ole ihmismielen luomus,
vaan Kristuksessa ihmiseksi tullut Jumala, syntiemme sovittaja
ja maailman vapahtaja. Hänen varassaan minun ei tarvitse paeta
vastuutani, etsiä vapautta omin avuin. Kristus tuli maailmaan,
että ihminen olisi todella vapaa. Kristus nousi kuolleista,
jotta sinä ja minä saisimme elää armahdettuina ja
anteeksiannettuina. Kristus nousi kuolleista, että sinä ja minä
eläisimme nyt ja iankaikkisesti.
Home |
Bulletin
| Calendar | Sermons |FLC History | Church Council
| How to Support FLC