Pastori Timon saarna,
Maalisk. 30, 2008
2. Pääsiäisajan sunnuntai
Joh. 20:19-31
Lähtötilanteessa ollaan lukittujen ovien takana.
Opetuslapset ovat peloissaan. Jeesus ristiinnaulittiin heidän
silmiensä edessä. Nuoret miehet, jotka seurasivat opettajaansa
ja olivat hänen
kanssaan aina siellä missä sattui ja tapahtui,
kokoontuvat nyt salassa, lukittujen ovien takana.
Pelko on voimakas lukitsija. Opetuslasten vapaus on
uhattuna, heillä on mielessään Jeesuksen kohtalon toistuminen:
vangitseminen, pahoinpitely, kuolemantuomio.
Sitten tapahtuu jotain sellaista, mitä opetuslapset
vähiten osaavat odottaa: yhtäkkiä Jeesus ilmestyy heille. Se ei
ole kuvittelua, jokainen heistä voisi nipistää itseään ja
vieressä istujaa varmistuakseen ettei kyse ole unesta tai
harha-aistimuksesta. Se on sittenkin totta! Jeesus itse seisoo
heidän keskellään ja puhuu heille rauhoittavasti. Hän näyttää
heille naulojen lävistämät kätensä ja haavoitetun kylkensä. Hän
elää ja nyt hän haluaa puhua rauhaa opetuslapsilleen. Hän antaa
heille tehtävän jatkaa hänen työtään. Hän antaa heille Pyhän
Hengen, voiman ja rakkauden hengen.
Pääsiäinen muuttaa ihmisen todellisuuden. Kristityt
puhuvat uudesta elämästä, uudesta toivosta, uudesta alusta.
Elämän keskipisteessä on nyt ylösnoussut Jeesus Kristus. Hän,
joka antaa rauhan ja kutsuu seuraansa, hengittämään uutta luovaa
ylösnousemuselämää.
Tarvitaan kuitenkin toinenkin käynti lukittujen ovien
takana. Yksi opetuslapsista Tuomas nimeltään haluaa myös nähdä
Jeesuksen. Eikä ainoastaan nähdä, vaan koskea häneen, koskea
hänen haavoitettuihin käsiin ja kylkeensä.
Joskus uskon syntyminen tarvitsee monta todistetta.
Ei riitä, että kaveri on kokenut jotain, joka on vakuuttanut
hänet. Ei riitä, että kirkossa on aina näin sanottu ja tehty.
Ei, täytyy itse saada kokea ja vakuuttua henkilökohtaisesti,
että Jumala on olemassa, että Jeesus elää sittenkin ja on myös
minua varten.
Lähtötilanne opetuslapsilla oli lukittujen ovien
takana. Tarvittiin ihme, että pelko muuttui rauhaksi ja
rohkeudeksi, että murhe muuttui iloksi. Jeesus tuli heidän
keskelleen läpi lukittujen ovien. Olosuhteet eivät kuitenkaan
muuttuneet; kansa oli edelleen Jeesusta ja hänen seuraajiaan
vastaan. Ei ollut muodikasta ja yleisen mielipiteen mukaista
tunnustaa uskoaan Jeesukseen, joka oli ristiinnaulittu
kuolemaan, ja joka nyt monien kertoman mukaan olikin noussut
kuolleista.
Niin, itse asiassa ympäristössä mikään ei muuttunut.
Tilanne vain paheni, opetuslapsia uhkailtiin, heitä vangittiin
ja annettiin kuolemaan uskon tähden. Mutta jotain silti muuttui.
Ratkaiseva käänne tapahtui pääsiäisenä ja sitä seuranneena
helluntaina.. Pelokkaista opetuslapsista tuli ylösnousseen
Jeesuksen rohkeita todistajia, jotka vainojen keskellä
kokoontuivat yhteen rukoilemaan, kuten Luukas Apostolien
tekoihin on seuraavasti tallentanut: ”Katso nyt, Herra, kuinka
he meitä uhkailevat! Anna palvelijoillesi voimaa pelotta
julistaa sanaasi. Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat,
että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi
Jeesuksen nimessä.”
“Now,
Lord, consider their threats and enable your servants to speak
your word with great boldness.
(Apt 4:29-30).
Ja Luukas kertoo kuinka tähän pyyntöön tuli välitön
vastaus: ”Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka,
jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä
ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa. 4:31”)
Tapahtui ihme lukittujen ovien takana. Ylösnousseen
Jeesuksen läsnäolo muutti opetuslasten elämän. Se antoi heille
rauhan, ilon ja rohkeuden lähteä liikkeelle kertomaan ilosanomaa
Jeesuksesta.
Kirkkomme alttaritaulussa on kuvattu Jeesus
koputtamassa talon ovelle. Taiteilijalla on ollut mielessään
Ilmestyskirjaan tallennetut Jeesuksen sanat: ”Minä seison ovella
ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä
tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.”
(Ilm 3:20).
Tämä taulu saattaa kuvata myös omaa sisintämme. On
aikoja, jolloin sydämemme ovet ovat lukittuina. Jotain on
tapahtunut, yhtäkkiä tai pikku hiljaa, ja ovi joka oli joskus
auki, on nyt sulkeutunut. Elämä on joskus kovaa, ja oma
sisimpämme on saattanut kovettua sen mukana.
On tarvinnut suojautua, laittaa ovet lukkoon. Ehkä
tarkoitus oli vain laittaa ovi kiinni, ei lukita sitä, laittaa
rajoja tietyille asioille ja ihmisille elämässä. Ottaa
etäisyyttä, paeta pahaa sanaa, loukkausta ja pettymystä, mutta
onkin käynyt niin, että ovi on mennyt kokonaan lukkoon. Kun oli
tarkoitus lukita yksi asia, jokin ihmissuhde, tuntuu nyt siltä,
että se vaikuttaa edelleen muihinkin suhteisiin. Kun oli
tarkoitus olla käsittelemättä, unohtaa se yksi, tavallaan
mitättömältäkin tuntuva asia, mutta nyt huomaa, että se yksi
asia vaikuttaa niin moneen muuhunkin. Ja se mikä ennen oli
avointa ja rehellistä, välitöntä ja vapautunutta, on nyt
lukkojen takana. Kun asiat eivät menneet niin kuin itse halusi,
ei tullut enää rukoiltua, huokaistua ja kiiteltyä Jumalan
puoleen, ja niin Jumalakin jäi oven ulkopuolelle.
Kristitty tai ei, kokenut Herran palvelija tai ei,
tahallaan tai vahingossa, yhtä kaikki, ovi voi mennä joskus
lukkoon. Ja se näkyy ja tuntuu.
Hyvä ystävä, jokainen meistä: on aikoja, jolloin
voimme asettua tuohon tilanteeseen, mikä Jeesuksen
opetuslapsilla oli pääsiäisenä. Elämä ei tunnu tai tuntunut
täydeltä, ilo on tai oli kadonnut.
Ihmispelko oli tai on päässyt lipumaan sisälle ja oven
säppi on laitettu kiinni.
Jos tämä kuva jollain tavalla voi puhutella meitä
kaikkia, niin pääsiäisen ilouutinen on myös kaikille yhteinen:
Jeesus voi tulla lukittujenkin ovien taakse. Jumala voi tehdä
mahdottomasta mahdollisen. Hän voi muuttaa olosuhteita, hän voi
tyynnyttää myrskyn, mutta hän voi myös tyynnyttää ihmisen
myrskyn keskellä - tehdä ihmeen olosuhteista riippumatta. Jeesus
voi vaihtaa pelon rohkeuteen, murheen iloon, synnin
anteeksiannoksi.
Siksi pääsiäinen ei ole vain juhla kerran vuodessa,
vaan uusi elämän todellisuus, jossa ylösnoussut vapahtajamme
itse on läsnä. Jos hän ei ole sydämessämme, meidän tulee vain
avata ovemme pääsiäisen Herralle ja Vapahtajalle, ja hän on
luvannut tulla ja olla kanssamme.
Home |
Bulletin
| Calendar | Sermons |FLC History | Church Council
| How to Support FLC
