Pastori Timon saarna, Syyskuun 14,  2008

18^th Sun after Pentecost, Matthew 18:21-35

Päivän evankeliumi alkaa Pietarin kysymyksellä kuinka monta kertaa hänen on annettava anteeksi seurakunnan jäsenelle joka tekee syntiä minua vastaan. Peräti seitsemän kertaako? Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa, Jeesus vastaa.

Aiheemme kannalta tällä luvulla seitsemän ja seitsemänkymmentäseitsemän on erityinen merkitys, joka ei välttämättä suoraan aukea nykypäivän Raamatun lukijalle. Raamatussa luvuilla on, kuten moni tietää, usein oma merkityksensä. Ne eivät ole mitään onnen- tai taikanumeroita, vaan ne edustavat ja symboloivat jotain hengellistä totuutta. Esimerkiksi kun Jeesus valitsi 12 opetuslasta, hän ei tehnyt sitä sattumalta vaan luku 12 edusti Israelin kaikkia 12 sukukuntaa. Siksi 12 opetuslasta, 12 apostolia merkitsi Israelin, Jumalan kansan ennalleen saattamista (restauration) ja näiden 12 heimon kautta Jumalan valtakunnan sanoma alkoi levitä kaikkialle maailmaan.

 Luku seitsemän ei myöskään ole sattumalta tämän päivän tekstissä. Luku seitsemän on Raamatussa symboli täydellisyydelle ja pyhitykselle. Jo luomiskertomuksessa, kun Jumala oli saanut kaiken luomistyönsä päätökseen, hän pyhitti seitsemännen päivän lepopäiväksi. Samoin Raamatun viimeinen kirja, Ilmestyskirja käyttää lukua 7 moneen otteeseen täydellisyyden yhteydessä.

 Tämä taustaksi päivän evankeliumille. Kun Pietari siis kysyy Jeesukselta tuleeko hänen antaa 7 kertaa anteeksi syntiä tekevälle seurakunnan jäsenelle, hän siis itse asiassa kysyy, tuleeko hänen antaa ”täydellisesti” anteeksi. Jeesus vastaa Pietarille ei ”täydellisesti” vaan ”täydellisen täydellisesti”, seitsemänkymmentäseitsemän kertaa.

 Vertaus, jonka Jeesus kertoo armottomasta palvelijasta sisältää Uuden testamentin ajan tärkeitä rahayksikköjä, joiden kautta vertauksen viesti avautuu paremmin lukijalle. Palvelija oli kuninkaalle velkaa 10 000 talenttia. 10 000 talenttia oli jotain aivan muuta kuin 10 000 dollaria tai euroa on tänä päivänä. Palvelijan velka pikemminkin muistutti tuohon aikaan enemmän valtion kuin henkilökohtaista velkaa, sillä jo yksi talentti vastasi 6000 denaaria, ja yksi denaari vastasi taas työmiehen päiväpalkkaa. Denaareissa laskettuna, joita siis tavallisen Matti Meikäläisen elämässä tuolloin käytettiin, palvelijan kyseinen velka kuninkaalle oli 60 miljoonaa denaaria! Sillä summalla vertauksen kuningas olisi esimerkiksi palkannut vuodeksi tilojaan hoitamaan yli 164 000 työmiestä. Ei siis mikään pikkusumma, ja kuten huomaamme kysymys on vertauksesta, sillä tuskin tavallinen kuninkaan palvelija olisi ikinä kyennyt ajautumaan vastaaviin velkoihin, eihän siihen aikaan ollut edes olemassa muuttuvakorkoisia kiinteistölainoja kauppaavia pankkeja!

Kuningas määräsi palvelijan omaisuuden kuitenkin ulosmittaukseen. Kaikki se mitä palvelija omisti, jopa hänen vaimonsa ja lapset mukaan lukien määrättiin myytäväksi. Palvelija murtui ja armoa anoen lupasi kuninkaalle maksaa kaiken takaisin, jos kuningas olisi kärsivällinen, sillä kuinka hän voisi omasta perheestään luopua. Tässä vaiheessa oli myös selvää, että palvelijan olisi pitänyt puskea aika pitkää työ- ja yövuoroa, sillä yhden denaarin normipalkalla hänen olisi tarvinnut raataa 450 vuotta kuninkaan palveluksessa saadakseen velkansa kuitattua. Mutta mitä tapahtui? Kuninkaan tulikin sääli palvelijaansa ja hän antoi tälle koko velan, 60 miljoonaa denaaria anteeksi!
 Tähän onnelliseen loppuun kertomus olisikin voinut huipentua, mutta valitettavasti niin ei käynyt.

Perheensä takaisin saaneena ja koko velkansa anteeksisaaneena palvelija lähti riemua täynnä ja huojentunein mielin kuninkaan luota kunnes tapasi työtoverinsa, joka oli hänelle velkaa 100 denaaria, eli noin kolmen kuukauden palkan. Mitä teki palvelija, joka oli juuri saanut hämmästyttävän 60 miljoonan denaarin velan anteeksi?  Kävi työtoverinsa kurkkuun kiinni ja toimitti hänet lopulta vankilaan jääden odottamaan, että saisi perittyä 100 denaaria häneltä takaisin. Kertomus päättyy lopulta siihen, että kuningas palauttaa palvelijansa velkasaldon entiseksi 60 miljoonaksi denaariksi ja palvelija päätyy itsekin vankilaan, kunnes saisi mahdottoman jättivelkansa maksettua.

 Vertauksen sanoma on selvä, kuten Jeesus sen lopulta ilmaisee. Kuningas on taivaallinen Isä, joka antaa katuvalle ihmiselle anteeksi ”täydellisen täydellisesti”. Jeesuksen ristinkuolema ihmisten syntien puolesta ja anteeksiantamus on niin suuri ja ”täydellisen täydellinen” että miljoonat ja miljardit ovat vain murtolukuja sen rinnalla.

 Jumala on valmis antamaan Kristuksen kautta meille anteeksi mittaamattoman suuren syntivelkamme, jota emme itse ikinä pystyisi maksamaan ja ulos ostamaan millään summalla tai hyvällä teolla. Jumala antaa anteeksi kokonaan, ”täydellisen täydellisesti”. Päivän evankeliumi kysyy olemmeko me valmiita ottamaan tämän anteeksiantamuksen vastaan, joka tuo meille pelastuksen ja ikuisen elämän. Jos olemme, meidän tulee myös antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Sillä se, mitä meitä vastaan on rikottu, on sen rinnalla, miten me olemme Jumalaa vastaan rikkoneet, mitättömän pientä ja vähäpätöistä.

 Olenko, oletko valmis antamaan anteeksi ”täydellisen täydellisesti”, koko sydämestäsi? Tämä on kysymys, joka jokaiselta kristityltä kysytään Jumalan sanan mukaan. Se miten vastaamme elämällämme tähän kysymykseen on myös kannanottomme Jumalan armoon ja anteeksiantamukseen. Pidämmekö Jumalan armoa niin suurena itseämme kohtaan, että ymmärrämme kuinka nekin asiat ja ihmiset, jotka meitä oikeasti satuttavat ovat iankaikkisen armon meren rinnalla vain sadepisaroita pihalammikossamme.

 Jumalan sanan mukainen anteeksiantamus on ”täydellisen täydellistä”, koska Kristus on täydellisellä uhrillaan ristinpuussa maksanut kaikki syntivelkamme. Ihminen ei tätä luonnollisesti käsitä, ja vain Pyhä Henki, joka kirkastaa sen totuuden, että olemme syntisiä ja kuitenkin Jumalan armosta Kristuksen kautta anteeksiannettuja, voi sen meille paljastaa.

 Kristinuskon sanoma Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta on edelleen hyvin ajankohtainen tämän päivän ihmiselle, ja ajankohtaiseksi sekä jokaista ihmistä koskettavaksi tekee sen myös se tosiasia, että Jumala vaatii meitä antamaan anteeksi toisillemme. Siksi anteeksiantaminen on edelleen haasteellisimpia ja tärkeimpiä asioita kristityn elämässämme.

 Mitä tämä ”täydellisen täydellinen” anteeksiantaminen merkitsee sitten sinulle ja minulle, meidän ihmissuhteissamme, joissa niin kovin usein loukkaannumme ja pahoitamme mielemme, kun joku kohtelee meitä mielestämme väärin. Kun minulta kysytään annanko anteeksi jollekin ihmiselle, minulta kysytään annanko anteeksi koko sydämestäni. Ei siis vain niin, että annan tuon ja tuon asian anteeksi, mutta tuota en voi antaa. Eikä niin, että annan anteeksi tuolle ihmiselle, mutta tuolle toiselle en voi antaa. Tällainen osittainen anteeksiantamus ei ole Jeesuksen mukaan todellista anteeksiantamista. Anteeksiantaminen on kaikki tai ei mitään.

 Mitä koko sydämestään anteeksiantaminen sitten merkitsee? Joku on sanonut mielestäni hyvin, että anteeksiantaminen on kuin kynttilänliekin sammuttaminen. Kun puhallat kynttilänsydämen sammuksiin, liekki katoaa, mutta kynttilä jää vielä hetkeksi savuamaan. Voisi ajatella siis näin, että

anteeksiantaminen on tahdon päätös. Päätän ja tahdon antaa anteeksi sille ihmiselle, joka on minua vastaan tehnyt väärin, ihmiselle jolle olen loukkaantunut ja jolle kannan kaunaa. Päätän etten enää haudo kostoa, vihaa häntä, ole katkera häntä kohtaan, enkä syytä häntä. Ikään kuin mielessäni vapautan hänet kaikesta siitä, mitä hän on minulle tehnyt. Samalla voin luottaa Jumalan oikeudenmukaisuuteen, Jumala kyllä valvoo ja näkee kaiken vääryyden ja hän on oikeudenmukainen tuomari. Kun olen tehnyt tällaisen päätöksen, kynttiläni liekki on silloin sammunut. Silti tunteet eivät välttämättä ota heti laantuakseen. Savua vielä tupruaa ja joudun käsittelemään vihan ja katkeruuden tunteitani. Kun loukkaantuminen on syvä, anteeksiantamisen prosessi vie myös aikansa. Tunteet ovat jäljellä, mutta olet kuitenkin tehnyt päätöksen ja haluat antaa anteeksi, vaikka joutuisitkin joskus muistuttamaan itseäsi tästä päätöksestä, jotta kynttiläsi ei roihahtaisi uudestaan palamaan. Kuitenkin ajan kanssa anteeksiantamisen prosessi päättyy, eikä savu enää tupruttele kynttilässäsi, eikä tunteesi aiheuta sinulle mielipahaa tätä asiaa ja ihmistä kohtaan ja niin olet todella vapaa siitä mitä sinulle on tapahtunut.

Toisinaan anteeksiantaminen voi tapahtua taas hyvinkin nopeasti, ilman pitkiä tunneprosesseja. Omatunto kolkuttaa ja tulee pikemminkin pakottava tarve pyytää ja antaa anteeksi, jotta olisi helpompi taas olla ja hengittää.

 Mitä läheisemmät ihmissuhteet on kyseessä sitä tärkeämpää ja usein myös vaikeampaa on anteeksiantaminen. Suomessa avioliittoon vihkivien pappien yleisimpiä puheenaiheita häissä on anteeksiantaminen. Jokainen naimisissa oleva tietää kuinka anteeksiantaminen ja pyytäminen on parisuhteen huoltamisessa niitä tärkeimpiä asioita. Kun avioparit sopivat riitansa ja antavat anteeksi tähän sovittuun asiaan ei tarvitse enää palata seuraavan riidan tullessa, muuten anteeksiantaminen jää vain pinnalliseksi, ja todellisen luottamuksen rakentaminen käy silloin vaikeaksi.

Anteeksiantaminen ei aina merkitse sitä, että voit jatkaa elämääsi jonkin tai joidenkin ihmisten seurassa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jos perheessä on esimerkiksi väkivaltaa tai uskottomuutta, ei toisen tarvitse suostua anteeksiantamisen nimissä jäämään uudestaan uhriksi. Jos jotain kiusataan työpaikalla tai koulussa hän voi yrittää muuttaa asioita tai valita toisen koulu/työpaikan. Anteeksiantaminen ei ole tyhmyyttä vaan viisautta. Kun annat anteeksi voit myös oppia välttämään vastaavia tilanteita, opit valitsemaan. Mutta silti, jotta voit jatkaa elämääsi, tulee sinun kuitenkin antaa anteeksi se mitä on tapahtunut. Jos menneisyys painaa, ei tulevaisuuttakaan voi rakentaa.

 Olen kuullut ja lukenut kristityistä ihmisistä, joille on tapahtunut, ja joille on tehty todella pahoja asioita, kaikkea sitä mitä tässä maailmassa ikinä voi tapahtua.  Mutta nämä ihmiset ovat kertoneet, että vasta siinä vaiheessa, kun he ovat voineet todella antaa anteeksi väärintekijälleen, he ovat alkaneet toipua ja tuntea oman vapautensa. Anteeksiantaminen on siksi myös parantava prosessi ihmisen itsensä kannalta. Anteeksiantaminen tervehdyttää omaa elämääsi ja ihmissuhteita. Anteeksiantamattomuus taas tukahduttaa ja katkeroittaa niin omaa kuin läheistesi elämää. Valitettavan usein saatamme kuitenkin salaa tai jopa julkisesti muistuttaa itseämme siitä miten joku on ollut meille huono tai paha ihminen. Silloin emme ole vielä antaneet anteeksi, ja niin olemme sidottuja omaan katkeruuteemme ja anteeksiantamattomuuteemme. Raamatussa Joosefin isoveljet pahoinpitelivät ja myivät pikkuveljensä aikanaan Egyptiin orjaksi. Vuosien päästä asetelma oli kuitenkin muuttunut, Joosefista oli tullut ylin hallitsija Faaraon hovissa ja hänen veljensä näkivät nyt nälkää ja pelkäsivät kostoa, Joosef kuitenkin sanoi: ”Te kyllä tarkoitti minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi”. 20 You intended to harm me, but God intended it for good to accomplish what is now being done (Gen 50:20)Joosef oli antanut anteeksi ja hän otti katuneet ja väärin tehneet veljensä vastaan ja takasi heidän elatuksensa Egyptin maalla. Siinä missä joku toinen olisi jäänyt potemaan kostoa ja katkeruutta, Joosef oli oppinut antamaan anteeksi ja näkemään Jumalan johdatuksen myös vaikeissa asioissa.

Jumala voi sallia meille tappioita ja pahojakin asioita, mutta hän voi kääntää ne myös voitoiksi ja hyviksi asioiksi, kun itse olemme valmiita antamaan anteeksi.

Päivän evankeliumi alkoi siis kysymyksestä, mitä minun tulee tehdä jos joku seurakuntalainen rikkoo minua vastaan?  Tässäkään ei ole sattumaa, että kyse on seurakunnasta, sillä yli kaiken juuri seurakunnassa tulisi antaa anteeksi, jotta yhteys, seurakunnan tuntomerkki säilyisi kristittyjen kesken.  Jeesuksen vastaus ja jopa vaatimus meille on selvä: tehtävämme on antaa anteeksi, kokonaan, täydestä sydämestä. Jos on mahdollista sopia vielä koko riita vielä parempi, sillä anteeksiantaminen voi olla silloin paljon helpompaa. Mutta jos et pysty enää kohtaamaan tätä ihmistä, jota vastaan sinulla on jotain, anna hänelle kuitenkin sydämessäsi anteeksi. Silloin tulet itsekin huomaamaan kuinka tunnet olevasi todella vapaa painolastistasi, ja uudella tavalla myös käsität Jumalan ”täydellisen täydellisen”, iankaikkisen rakkauden ja anteeksiantamuksen sinua kohtaan.

Saarnat Suomeksi	Previous Sermons in English
Elok. 31, 2008	Aug. 31, 2008
Elok. 24, 2008	Aug. 24, 2008
Toukok. 25, 2008	May 25, 2008
Toukok. 11, 2008	May 11, 2008
Huhtik.27, 2008	April 27, 2008
Maalisk. 30, 2008	Mar. 30, 2008
Maalisk. 23, 2008	Mar. 23, 2008
Mar. 09, 2008	Mar. 09, 2008
	Feb.10, 2008
	Jan.27.2008
	Jan 13,2008 Baptism of Our Lord

Home |  Bulletin  | Calendar | Sermons |FLC History  | Church Council   | How to Support FLC